Hiljaa hyvä tulee

Kehitystä tavistasolla

Ei ollut tänä-aamuna tarkoitus jäädä tähän koneen ääreen kovin kauaksi, mutta yllättäen olenki viettänyt aamuherätyksen jälkeen jo jonkun tunnin tekemässä omia juttujani tietsikalla. Samallahan se tulee tämä blogipäivityskin.

Tämä aamu alkoi klo 6:n lenkillä, tein pitkästä aikaa juoksulenkin! Syynä juoksutaukoon on tämä arktinen elementti eli lumi ja jää. Kadut jäätyi ja lunta on tullut parikymmentä senttiä siihen päälle. Se yhdistettynä minun juoksulenkkareihin ei ollu hyvä yhistelmä joten viime viikolla suuntasin clasulle ja sieltä ostin tennareihin asennettavat kumiset piikkitassukat. En mie tiiä millä sanalla noita voi kuvat kuin piikkitassukat; pääasia että ne sopi minun kukkarolle ja ne toimii. (Yhä toivon joulupukilta IceBug:ja, vink vink).

Kävin pari pitempää lenkkiä näillä jo aiemmin mutta tämänaamuinen juoksulenkki oli sitte se "ultimate" testi näille. Hyvinhän nuo piti koparat kentässä eikä haitannut tuo pohjan jäätyminenkään. Eiliseen pakkaskeliin verrattuna aamun lenkki oli varsin lepposa, oli vain -1 mittarissa kun lähdin.

Aamupalan teko ja sitten minä ässityin tähän koneen ääreen, pesukoneen laulaessa taas eco-ohjelman tahtiin. Ruokalistan suunnittelua ja lueskelua muitten aiheitten parissa. Semmonen tämä aamu.

Se mistä mie ajattelin kirjottaa oli aivan mahtava blogikirjoitus mitä Bettina Gräsbeck julkaisi jälleen; mie olen seurannu tämän pron blogia ja Youtube-kanavaa jo tovin. Rautanen mimmi mutta niin mahtavalla tavalla "jalat maassa" eikä turhaan häröile kaikkien muotivirtauksien matkassa sinne tänne. Hän kirjotteli mm. seuraavaa:

"Vaikka kävisi vain kerran salilla viikossa, se on enemmän kuin ei yhtään kertaa, ja se on kehitystä.
Kun nahkatakki kiristää hartioista, on tapahtunut kehitystä.
Jos se taas kiristää vatsasta, se ei ole kehitystä.
Kun vaihtaa välipalan suklaapatukan maitorahkaan, on se kehitystä.
Kun vaihtaa välipalan maitorahkan kananmuniin, aletaan ymmärtää monipuolisuuden päälle, ja se on kehitystä.
Kun kello soi kuudelta salille, ja laitat torkun päälle ja ajattelet että fak it, mutta sittenkin hyppäät sängystä ylös, se on helvetin hyvää kehitystä.
Kun laitat kyykkytankoon 10kg lisää, se on kehitystä"

Siis halleluja! Näinhän se on, meiän pitää oppia tunnistamaan hyvällä tavalla oma kehitys, omassa itessä. Se on hyvää kehitystä kun on oppinut olemaan itelle armollinen ja rakastaa itteänsä, no vaikka kattomalla itteäs lenkin tai treenin jälkeen, nostamalla peukkua peilikuvalles ja sanomalla hyvä tyttö. Tai kun teet itelles jotain uutta ruokaa, tajuat siinä että omat aistit on oppinut tunnistaa uusia makuja, nauttimaan väri-ilottelusta pannulla ja sulla on oikiasti kivaa tehdä hyvää ruokaa!
Kehitystä on sekin että tulevana perjantaina aion nauttia pikkujouluruoka-tarjonnasta, nautinpa pari lasillista viiniä siinä ohessa ja ihan täysin hyvällä omallatunnolla. Pääasiana hyvä seura, hyvä ruoka ja hauska ilta.

Oon minä toki välillä tuijotellu tuota minun heikkoa kohtaa eli vatsan/vyötärönseutua ja miettiny miksi siellä ei sitä sikspäkkiä näy. No, minun bodini taitaa olla se mallia tynnyri ja ei se parinkymmenen vuoden aikana aikaansaatu tynnyri ihan hetkessä sieltä häivy. Ja eipä siinä, kyllä se kutistunu on. Mutta sen sijaan että vahtaisin vain tuota vyötärönseutua, huomaankin peilailevani muotoutuvia olkapäitä, erottuvia reisilihaksia (kyllä, niitä on!) ja kaventunutta kokonaisolemusta. Kaikista tärkeintä on se että voin sanoa rehellisesti voivani hyvin, kokonaisvaltasesti. Se on minusta tärkeintä, ei ne kilot eikä sentit.
Tästä kun luin vielä tuolta Bettinan blogista niin ihan sitä meinas herkistyä. Tai pitäiskö sanoa valaistuin, taas. Paljon oivalluksia on tullu matkan varrella eikä taia ihan hevillä nämä oivallukset loppua jos tämä matka oman itteni kehittämisessä jatkuu.

Hyvää viikkoa, sulle & mulle!

Failureen asti, ruokapähkäilyä ja hätäilyä

Failureen asti

Tämä Bullin teesi se on sitkaasti paukuttanut minun päässä viime lauantaista asti. Jos jotain jäi mieleen (niiden vaikuttavien lihasten lisäksi) niin tämä.. Niin simppeliä se vain on, kun treenaat, treenaa sarja niin että lopetat vasta kun ei enää vain mene, yhtään, mihinkään, ei vaan siis jaksa ja se on siinä. Sitten vain happea ja uutta putkeen.
Tätä mie sitten toteutin viime viikon treeneissä, tosin sillä erotuksella etten esimerkiksi penkkipunnerruksia tai jalkaprässiä voinu tehä niin failureen asti kun olin yksin. Solis niin kiva kun olis niitä varmentajia siinä kattomassa perään. Mie kun menin salille niin menin aina aamusta, mutta jospa se joku päivä menee sitten kaverinkin kanssa. Me ollaan kyllä jo alustavasti pt-kamun kanssa sovittu että yhessä tehhään vielä se killeri-treeni missä viime lauantaina pebat huusi hoosiannaa.

No, ite asiaan, tässä alla viikon treeniohjelma, jonka lisäksi mie olen tehny kotona tai salilla vatsalihasliikkeitä, käyny aamulenkillä. Kehonhuolto on tästä pois, sitä en ole tehny (soo soo). Lauantain kehonhuolloksi/venyttelyksi kai lasketaan noin 10 sankollisen kantaminen saunalle mökillä, siinä verty kummasti olkapäät ja koko muijakin kun tuossa loskassa kahlo..

Treenipäivä 1
Rinta, olkapäät, ojentajat

Penkkipunnerrus
Vinopenkkipunnerrus smith
Ristikkäistalja
Pystypunnerrus käsipainoilla
Vipunostot sivuille käsipainoilla
Peckdeck
Ranskalainen punnerrus käsipainoilla

Treenipäivä 2
Jalat, vatsat

Smith-kyykky
Reidenojennus- ja koukistus
Jalkaprässi leveä
Pakarapotku
Pohkeet seisten -- Lisäksi Reisiloitonnus- ja lähennys
Vatsalihasliikkeet on yleensä: Vatsakone, vatsalihaspito kyynärnojassa ja pallon kanssa selällään vieden jumppapallo vuorotellen jalkojen kautta käsiin ja vaihtaen, linkkuveitsiasennossa pysyen.
Nämä vatsalihasliikkeet vaihtelee fiilispohjalla, näitä liikkeitä pitäisi aina kerralla tehdä 2-3 variaatiota yhen treenin aikana.

Treenipäivä 3
Selkä, hauikset, kyynärvarret

Leuanveto (leveä myötäote)
Alataljasoutu
Alataljaveto seisten
Reverse hyper extension
Selänojennus
Hauiskääntö alataljalla
Vasarahauiskääntö alataljalla
Hauiskääntö vipuvarsikoneella.

Alkuun lämmittelyt (yleensä hoituu tuolla käpyttelemällä salille ja takaisin) ja keppijumppailemalla. Joissaki sarjoissa teen ilman painoja alkulämpät.

Tähän sitten vois (ja tulis) lisätä päälle toiminnallinen treeni 1 krt viikko ja se kehonhuolto!! Mulla niiiin hävettää myöntää että se jää aina paitsioon ja siinä vaiheessa kun joku paikka on ku kivireki, niin sitä vasta havahtuu. Mutta ehkä se tarvii just sen; nimittäin salilla on tosi hyvä rullailla paikat auki, sitä ei tuu kotona ku röhnötettyä lattialla huokailemassa ku paikat on kipiänä. Ja ne on kipiänä, uskokaa pois!
Viimeksi kun tein nuo olkapää ja ojentajatreenin niin olipa allit hellänä parin päivän päästä. Jalkatreenistä onki videokuvaa missä lähen salilta, se tärinä ja vaapunta ei ihan ehkä näkyny siinä mutta voin sanua että se tunne kun piti miettiä miten laskeudut portaat alas, oli aikamoinen hetki.. Ihan oikiasti piti ottaa vähän happea välillä. Mutta sinne se jäi tutina, kävelin loivan ylämäen saattelemana kotia, tein hopusti lounaan ja mätkähin sohvalle. Illalla piti laittaa JomoIcea koipiin, sen verran otti lihaksiin se treeni.

Tuota treeniä mie nyt tahkoan ja aion tahkota niin kauan että kun kysyn salilta uutta ohjelmaa, on treenipäiväkirjaan tullu mukavasti lisättyä painoja treenikertojen jälkeen! Tämmönen tavote.. Ja uskon että ne ammattilaiset mitkä näitä ohjeita salilla tekee, tietää sanoa kun on aikaa päivittää. Mie vaan teen!

Ruokapähkäilyä

Ruokailustahan mulla on tullut jo jonkinlainen rutiini, mie en enää ajattele omaa ruokailemistani muuta kuin polttoaineena kropalle, varsinkin sillon kun treenin jälkeen tuut kotia ja sinun pitää vain nopsasti saada ruoka syötyä. Tuo rutiini sitten pitää ymmärtää positiivisena asiana, mie ajattelin pitkään niin että ei sillä ole niin väliä koska syöt kunhan tiiät mitä syöt. Mutta juurikin mulla (ja niin varmaan monella muullaki) vaan yksinkertasesti toimii tuo että pitää niistä ruokaväleistä huolen ettei ne veny. Mulla se on maksimissaan 3.5 tuntia, sitten alkaa kärty haisemaan. Mulla meni pitkään tajuta tämä että itteni hyväksi, oman kroppani aineenvaihdunnan ja tehokkaan rasvanpolton takia pitää syödä se 5 ateriaa päivässä, siihen sitten treenin palautusjuoma lisäksi. Ja eikä mitään shaibaa tunkia sisään silloin kun syö, täyttää sen lautasen hyvällä puhtaalla ruualla. Muuten tulosta ei tule, kun ei jaksa (jos syö liian harvoin) ja aineenvaihdunta hidastuu, kroppa (mulla ensimmäisenä maha) menee jumiin ja sitten onkin tehtävä pari viikkoa töitä että pääsee takasin samoille urille. Tämäkin on opittu yrityksen ja erehyksen kautta.

Nyt kun rahatilanne on ikään kuin haastava välillä niin minun pitää entistä huolellisemmin miettiä meiän porukan ruokahankinnat, ihan senki takia ettei a) sorruta ostamaan "ohi budjetin" b) osteta semmoista mistä ei voi koko perhe nauttia. Eli mie olen pitänyt samaa linjaa ruoanlaiton suhteen että teen itelle "sivuun" oman annoksen ilman sitä kastiketta yms. ja perhe syö sitä "normikotiruokaa." Mutta samat raaka-aineet on meillä käytössä, ite tykkäisin joskus vähän kokeilla uusia reseptejä mutta kun tuo juniori on aika hitaasti syttyvää sorttia niin minun makuelämykset pitää sitten ite hoitaa laittamalla vaikka lounaalla jotain "ekstraa".

Sitten kuitenkin pitää huomioida tuo rahatilanne elikkä budjetti. Kovasti pitää suunnitella mitä tulee ostoslistalle kullakin viikolla. Meillä on suoraan sanottuna pariin otteeseen "keskusteltu" miksei siellä ruoka-kaupassa käydä silloin kun on tarvis ja mitä järkiä on käydä vain kerran viikossa ruokaostoksilla. Aluksi otettiin vähän yhteen siinäkin että syönkö mie porukan vararikkoon kun tätä elämäntapamuutosta aloittelin. Aika äkkiä mie pistin miehen ruotuun, tekemällä ihan vertailun mitä tuli ostettua ennen kaupasta ja mitä nyt. Ja se erohan oli suuri, ei yksin laadussa vaan myös hintatasolla.

Mie en ainakaan ite jaksa siellä kivijalkakaupassa ravata joka päivä, varsinkaan kun se tulee oikiasti kalliimmaksi. Mie en koe niiltä reissuilta koskaan selviäväni alle 20€:n. Sitä maitoa voi kyllä hakea aina kun se loppuu mutta kun viikon ruokalista on meleko lailla sama joka viikko niin samahan se on kertarytkäsyllä käydä täyttämässä ne varastot ja hankkia kerralla ne perustarvikkeet millä viikko mennään. Mulla on muutaki tekemistä ku ravata ruokakaupoissa, to be honest with you.. Ja onhan se kiva suunnitellakin; vaikka sitten kun tulee se vapaapäivä :)

Hätäilyä

Tähän asti mie oon hätäilly, mie oon tosi hyvä hättäilemään ja murehtimaan asioita, jopa ennakkoon. Mie saan jopa kehiteltyä morkkiksen asioista joita ei oo tapahtunu. Mie luulen että kaikki naiset ja erityisesti äitit on siinä hyviä. En tiiä miksi sitä kaivaa itelleen sitä henkistä kuoppaa että murehtii turhaan turhia asioita, varsinki yöllä. Tämän kans mie oon tehny kovasti töitä, yrittäny työntää taka-alalle oman tilanteeni niin työn, opiskelun ku talouden suhteen. Omakuva on parantunut mitä tulee omaan olemiseen äitinä ja puolisona mutta muuten.. se on vaan aina välillä vähän hankalaa.

Sitten kun heräät yöllä ajattelemaan että älä murehdi, nuku ja sulla soi kohta kellokin niin siinä sitä onkin murehtimisen kierre valmis.

Mie olen aamulenkeillä lopottanut viime metrien aikana itelleni mantraa Hakuna Matata (tosi huvittavaa mutta toimii). Mie siinä lopottaessani siirryn mielessäni sinne Afrikan savannille tollottamaan sitä huvittavaa Timonia ja siinä samassa tulee kyllä parempi mielikin ja asiat saa taas oikiat mittasuhteet.

Oikiat mittasuhteet tuli myös perjantai-lauantai yön aikana esille kun Pariisin terroristi-iskut tuli tietoon. Omat ongelmat meni heittäen romukoppaan ja tilalle tuli suru. Sitten huoli; onko ystävät siellä ok? Mitä on tapahtunu? Onneksi kaikki selvisi päivän aikana olevan ok. Mutta tuo suru painaa edelleen, viattomien uhrien ja heidän omaisten puolesta. Se ei hevillä häviä. Jotenkin käsittämätöntä että ihmisarvo ja elämä riistetään tuolla lailla. Selitä tämä lapselle jonka luottamus ja elämänjano on niin puhdasta ja täyttä. Minä sytytän tänä iltana heille (ja meille) kynttilän.

Mikä on kun teksti ei kulje, mikä on kun ei kirjoituta

Oho, sanompahan vain että onpa taas vierähtäny luvattoman paljon aikaa viime postauksesta. Tässä välissä nyt ei isompia ole sattunut, kaikki on fine lukuunottamatta tätä minun postailutaukoa. No, ompahan nyt enemmän mitä kirjotella. Sitä tuttua settiähän tähänkin postaukseen taitaa tulla mutta te lukuisat, arvoisat lukijani :) jotka tätäkin raapustelua luette, pääsette taas kärryille mitä mamman mielessä on viime viikkoina liikkunut.

Ulkona on pimeää, jatkuvaa pimeyttä mikä syö naista. Mie en malttais millään oottaa sitä lunta, tulis peittämään maat ja mannut että vähän tuntuis valosammalta. Mutta ei, se vähänenkin senttimäärä mitä tuonne erehyksessä tais viime viikolla tulla, on jo sulanu moneen kertaan pois. Aamulla ottaa niin kupoliin kun verhonraosta näkyy vain mustaa ja synkkää, vesi lotisee pihalla ja lämpöasteet on ainut positiivinen asia koko aamun aloituksessa.
Mie olen ottanut ns. hevoskuurin tuossa D-vitamiinin ja monivitamiinien syönnissä. Omega-3:t on korkattu ja illalla olen napsassut vielä sinkkiä naamaan. Osaksi sen takia että haluan varmistella että tulee nuo D-vitamiinitasot täyteen, sinkki pitää nassun kunnossa ja makianhimonkin loitolla.

Treenit kulkee vähän vaihtelevaan tyyliin, mutta kaikenkaikkiaan minä olen tyytyväinen siihen tahtiin ja määrään mikä mulle on tullu vähän niinku rutiiniksikin jo. Aamusella olen lähtenyt aamulenkille klo 6:n jälkeen, välistä yksin, välistä kaverin kanssa. Siinä 45 minuutin aikana saa pään ladattua uuteen päivään. Joskus ne on kulkenu vähän nahkeasti (kai se johtuu tuosta pimeästä) ja välistä kuten tänä aamuna, oikeinki lennokkaasti. Kummasti se juttuseurakin auttaa, tänä aamuna Jatan kanssa hölkätessä aika meni kuin siivillä!

Kuntosalitreeneihin tuli viime viikonlopun jälkeen semmonen ahaa-elämys. Uusi mottoni onki salilla tästä lähtien: Failureen asti. Tämän mulle iskosti mieleen Jari "Bull" Mentula joka oli tullu meiän salille Rovaniemen oman pojan Vertti Harjuniemen kanssa. Päivä meni seuratessa hemmojen käsitreeniä, seminaarissa kuunnellen viisauksia ruoasta, treenistä ja levosta ja loppuhuipentumana tyttöjen persustreeni missä "pojat" käskytti niin ankarasti ja perille asti tyttöjä että mieki irvistelin välissä. Lupauduin ottamaan kuvia minun PT:lle joka oli "piinapenkissä". Sitä sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta oli mahtava kattoa! Yhtään ei tytöt antaneet periksi!
Päällimmäisenä jäi kuitenkin itelle ymmärrys siitä että miten treenaatki, treenaa niin että puristat ne vihoviimeiset mehut sinne salille. Yhtään et "himmaile" vaan teet toistoja niin kauan että failure koittaa, siis kun ei enää jaksa. Sepä tarkoittaaki sitte että painoja pitää nostaa seuraavaan treeniin.
Tarkotus oli lähteä nyt illalla salille, mutta sitten iski suomeksi sanottuna laiskuus. Mie en ole mikään iltatreenari, vaan tykkään himmailla illalla jotaki muuta tekemällä. Lähen kaverin kanssa siltojen lenkille niin saan sitten pari aerobista tähän illalle. Aamuihmisenä lähen sitten huomenna aamusta salille. Kyllä lähtee!


Ruokavalion kanssa mennään aikalailla totuttuun tyyliin, teen kotiruokaa miehelle ja pojalle ja minä syön sitten sitä "omaa ruokaa". Tosin esimerkiksi mie teen itelleni samalla ruoan, paistan kanasuikaleet ja punnitsen riisin, miesväki saa sitten kanakastikkeen kaikilla herkuilla. Sama sitten esim. jauhelihan kanssa, mie jätän sen kastikkeen iteltäni pois, muuten syön samaa mitä muutkin. Tietysti mulla on se hyvä puoli että voin/saan syödä päivällä oman lounaani, eli saan sitte siihen aikaan tehä omat "eväät" mitkä sitten vaihtelee enemmän. Nyt löysin tarjouksesta puolikymmentä purkkia tonnikalaa, siitä saapi tehtyä aika monet sapuskat. Samaten olen uuelleen löytäny kesäkurpitsan, sitä mie nyt paistelen harva se päivä. Parsa ei uppoa vieläkään, ei huonostikaan. Thai chili-kastike on myös aika lempparia tällä hetkellä, ei nyt ihan holvaten mutta se antaa mukavasti potkua esim.riisiin. Niin ja sitten ihanat kardemumma, inkivääri (tuore) ja valkosipuli. Ne on myös minun favorite-mausteita. Ja torjuu hyvin flunssaa!

Vaakalukemia olen käynyt kurkkimassa aina fiiliksen osuessa kohalleen, en siis mitenkään säännöllisesti kun en halua sen(kään) tulevan miksikään stressinaiheeksi. Vaakalukema on asettunut nyt siihen "stabiiliin" kohtaan, mie tässä aloittelen isomman puristelun ruokailun suhteen niin saa sitten herkutella luvan kanssa kun se aika koittaa. Ja se aika on tulevissa pikkujouluissa ja jouluaaton- ja päivän aikaan, jolloin aion syödä hyvin joulun herkkuja. En ihan kuitenkaan sitä konvehtirasiaa, mutta joulutorttuja varmasti!
Joulusta tuli mieleen että näin työttömänä pitänee olla erityisen kiltti ja toivoa pukinkontista löytäväni ne IceBug:n juoksulenkkarit, kertasatsauksena kalliit mutta ah, niin käytännölliset kun tulee jäätävät kelit ja pitää päästä juoksemaan. Mie olen kirjottanu oman lahjatoivelistan poikani toivelahjalistan toiselle puolelle, siellä on Ice Bugien lisäksi toive hierontakerroista ja kehonkoostumusmittauksesta. Niin, ja lahjakortti uusien treenivaatteiden saamiseksi... Tosin minun pitää huolehtia siitä että pukki muistaa lukea sen kirjeen toisenki puolen..

Nyt kaikki peukut pystyyn että pian tulee lunta! Nyt lenkkarit jalkaan ja menoksi.