Rustailua puolin ja toisin

Ei mulla nyt tullut sen kummempaa eikä erikoista tarvetta kirjoitella, nyt vaan mukavan päivän jälkeen tuli niin mukava fiilis että pitää kai sitä muillekki jakaa.

Viimeksi kirjoittelin ruokavalion päivityksestä sen in-bodymittauksen myötä. Se haastatteluhan meni vallan hienosti, taasen sain tavata asiansa osaavan, helposti lähestyttävän ihmisen jolle oli helppo puhua ne haastavimmatki asiat ja ruokakaapin perukoilla vaanivat möröt mitä tässä nyt on tullu tietenki kohdattua. Tämä ekspertti puolestaan oli senki takia vakuuttava että perheellisenä ymmärsi tasan tarkkaan mitä se ruoanlaittorumba pahimmillaan voi olla jos yks vain syö jotain fitnessruokaa ja muut sitten tavisruokaa. No tavisruokaahan mieki syön ja voi kauhistus jos mie joskus joutusin siihen tilanteeseen että teen muille normisapuskat ja ite kuikuilen taustalla. Eee onnistu, ei!

Suurin muutos tais olla kuitenki tuolla kaloripuolella, sitä nyt karsittiin vajaalla -500 kcal/päivä joka tuntuu nyt näin eka viikon puolessavälissä toimivan ihan mainiosti. Alkuun meinas taas nostaa se epäilyksen mörkö päätään että juuriko pitää näin mahottomasti syödä (siis määrällisesti, ei kaloreina niinkhän) mutta nyt se sitten tasottu jo. Ostin uuden puntarinkin kun en enää tuohon edelliseen mikälieversioon luottanu niin eipähän tule senkään takia mokailtua.

Kyllä, punnitsen taas omia ruokiani. Se siksi että tiiän/harjaannun/opin jatkossa tunnistamaan omat "annokseni" silmämääräisesti. Edelleen yllättää tuo makaroonin mahoton turpoaminen, ei se 60 gr näytä siinä kuivana miltään mutta annas kun kumoat sen saman määrän kypsänä lautaselle. Ohoh..
Punnitsen myös sapuskat senki takia että en lipsu. Aikasemmin tein vähän "omia" ohjeita ja välissä homma meinas mennä sivuraiteille. Siitä oppineena päätin että en lipsu a) kasvisten määrästä b) hyvistä rasvoista päivän aikana.

Ihan hyvillä mielin tässä mennään, vatsa (tuo ikuinen Akilleen kantapääni) otti uuden spurtin toiminnan suhteen; näläntunne kun hiipii niin se on taas sitä tervettä nälkää, ruokailurytmi on pysyny samana (3 h välein) ja olotila tuntuu kevenneen. Punnita saan itteni vain kerran viikossa etten jää sitä lukemaa tuijottamaan eikä siitä tule sitte stressiä. Uskomatonta kyllä mutta mie osaan kehittää stressin aihetta jo melkeimpä mistä vaan, sen takia ettei hyvä kehitys pysähdy, pitää osata vähän hellittää ja luottaa siihen tekemiseen. Loppukädessähän tämmöiset elämäntapamuutokset tehhään suurimmaksi osaksi kahden korvan välissä, senki takia tämmösistä "hifistelyistä" en aio ottaa stressiä, edelleenkään.

Treenipäiväkirjanpidon alotin, siihen tulee kiitettävästi jo muisteloita miten mikäkin reeni on menny. Tämän päivän kinttureeni meni hyvin, tosin jalkaprässiin olisin voinu lisätä vielä kiloja, mutta ens kerralla. Mukava kirraus tuntuu koivissa siitä huolimatta. Ja sen huomasin että nyt alan ymmärtämään niitä peiliin kattojia, itelläkin tuli taas semmonen "havahtuminen" kun kyykkäsin peilin eessä; helekutti mullahan on nätit reidet jo! Jopa semmonen muoto on selvästi näkyvillä tuolla alhaalla. Ja vaikka tuo röllykkävatta siinä eessä möllöttää edelleen niin eipä haittaa. Mie taian toistaa taas itteäni..

Tämä kevät tulee olemaan sanotaanko haastava tai ainaki vähintäänki jänskä, opinnäytetyö/valmistuminen, uusi koulutusohjelma vapaaehtoistyön parissa alkaa, sen myötä oman "miksihaluanisona" polun rakentaminen ja urakehitys. Mulla kun ei mahu päähän se ajatus että ura katkeaa siihen kun jää työttömäksi, päinvastoin. Sepä avaa uusia ovia, jänniä ja odottamattomiaki mahollisuuksia joista ei tiiä mihin ne vie.

Miepä luulen että tästä(ki) viikosta tullee vallan mainio :) Laittakaapa muuten kommenttia tulemaan, olis niin hyvä tietää mitä te mietitte näistä minun höpötyksistäni

Influenssaa ja InBodya

Kahden iin viikot

 

Aika meni taas jonnekkin, vaikka tuntuu että vastahan sitä tänne raapustelin. Väliin onki sitten mahtunut kaikenlaista paitsi vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Kävin pari viikkoa sitten InBody kehon koostumusanalyysissä ja sen tulokset sain sitten saman tien mittauksen jälkeen. Edellisestä ateriasta piti olla se 2 tuntia aikaa, rakko tyhjä ja keho lämpimänä. Rasitusta ei saanut tulla ennen mittausta joten ukkokulta heitti minut autolla salille. Tuntu vähän oudolta siellä tepastella treenikamppeet päällä kun tiesi etten alkanutkaan treenaamaan.

Mie vähän tiesin millaiset tulokset oli tulossa, olinhan mie itekseni punninnu painoani ja vaatteet oli toiminu visuaalisena mittarina myöskin. Mutta tuli hyviäkin tuloksia jotka yllätti hyvin.

Rasvaa on lähtenyt se -8.5 kg, sillä vastaavasti lihasmassa jonka normaalialue on minun ikäisellä ja mittaisella naisella 20.9-25.5, niin mullapa se oli 27.7 kg. Sehän oli ihan jymy-yllätys samaten kuin lihastasapaino, mikä oli molemmilla puolilla niin ylä-kuin alakropassa tasapainossa toisen puolen kans.

Siinä Mika Arctic247gym:ltä sitten kävi minun kanssa läpi tulokset ja siitä sitten suoraan ruokasuunnitelman pariin. Oli tosi helppoa jutella niinkin henkilökohtasilta tuntuvista asioista ko omasta kropasta, painosta ja sen koosta varsinki näin naisena. Henkisesti mie tunsin olevani siihen vahva ja kyllähän tuommonen ammattilainen hoitaa homman. Nyt sen uuden ruokavalion sitten tilasin, odottelen kutsua tarkempaan haastatteluun ja taas lähetään etiäpäin kehittymään! Hyvällä fiiliksellä ja edelleen hyvinvoiden vaikka sitten seuraavalla eli viime viikolla iskikin jokin influenssan muoto. Lauantaista torstaihin kesti minun kärsimysnäytelmä ja vain yhen vuorokauden ajan oli kuumetta. Se tais sitten pöpöt polttaakin elimistöstä.

Koko kroppa oli niin kipiä etten semmosta muistakaan, kaikkia jäseniä ja lihaksia särki. Jopa hiusraja oli kosketusarka. Voimat meni niin että jaksoin vessan ja petin välin raahustaa just ja just.

Nyt on vielä hitaasti ottamisen aika, olen vain kävelyillä käynyt ja loppuviikosta starttaa uudemman kerran reenit.

Muuten onkin mennyt sitten arjen askareissa, koulutöiden merkeissä ja uusien tuulien haistelussa. Pikkuhiljaa alkaa löytymään mielenkiintoisia työhommia, uusia projekteja ja koulutuksia on tulossa, sen lisäksi että saan toimia minulle tärkeässä vapaaehtoistoiminnassa mukana.

Tosi paljon on siis tulossa, onneksi tuo kevät tulee kanssa ja antaa lisää energiaa. Nyt on ollut muutamina päivinä niin ihanaa kun on nähnyt auringon loistavan horisontin yläpuolella jo monen monta tuntia, pitää alkaa taas näpsiä kuvia noilta lenkkireissuilta. Ja piikkitossut toimii hyvin, ei ole tarvinnu jännittää kroppaa eikä tassutella varovasti, vaan saanut mennä täyellä teholla eteenpäin. On tuo vaan niin mahtavaa kun luonto alkaa heti kun ovesta astuu ulos, vaikka keskellä kaupunkia asunki! Talitintit ovat aloittaneet kevätkonsertit, ne laulaa jo täyellä teholla titityytä pihapuissa.

Nautitaan taas, jokaisesta päivästä täysin palkein!