Uudet kujeet

Voi kauhistuksen kanahäkki..

Taas mie repsahin, meinaan tästä kirjottamisesta. On taas menty sata lasissa ja asioita on tapahtunu niin vauhilla etten ole meinannu itekkään perässä pysyä.

Juurikin viimesimmän postauksen jälkeen alotin työt, itte asiassa samana päivänä sain tietää että minut oli valittu ja niimpä sitten seuraavalla viikolla oman itteni rouvana olo ja oman aikataulun suunnittelun sijasta luovutin sitten päätöksenteot klo 8-16 välillä työnantajalleni. Tästä tietystikin onnellisena, hieman hämmentyneenä alotin sitten duunit ja hyvin on menny. Jotenkin tuli siis todettua taas että asioilla on vain tapana järjestyä. Uus ympäristö, uudet ihmiset, kaikki on uutta. Paitsi aamuherätykset. Nyt ne vähän on kyllä muotoutunu uuestaan sillä mie starttaan seiskalta liikkeelle kun taas se toinen puolisko jää hoitamaan koululaisen kouluun ja muuttuu kodinhengeksi.

Aika suvereenisti on hän muuten ottanut homman haltuunsa, siitä hälle hatunnosto.

Omat rutiinit sitte pyörähti vähän niinku 365 astetta, aamulliset salikäynnit on menny pikku paussille, sijalle on tullut työmatkapyöräily. Vähän tuskastuttaa kun alussa olin töistä tullessa lievästi sanottuna tööt, mutta nyt mie päätin jälleen suunnata ainaki 2 x salille viikon aikana.

Mutta ei jotain heikompaa etteikö jotaki hyvää: Tuo parempi puolisko innostui uuestaan lenkkeilystä ja kun poitsu oppi ajamaan pyörällä niin nyt mies käy aamuisin 7 km kävelylenkin ja iltaisin pyöräilee pojan kanssa pitkin ja poikin taajamaa. Yhtenäkin päivänä kilometrejä oli tullut yhteensä 15. Ei hassumpaa, itekin oon niin onnellinen hänen puolestaan.

Jännä vaikutus noilla kätkättimillä (gadget:lla siis), hällä Applen rannekelloaktivititeettimittarijokutekninenjuttusiis, motivoi aikalailla liikkumaan ja pitää koko ajan tilanteen tasalla. Mittaa askeleet, unenlaadun, kannustaa välillä ja muistuttelee tarpeen mukaan. Sanotaanko suoraan että näpelöi ranneketta enemmän ku... niin, minua :)

Mutta ihan tyyytyväisenä olen, ruoka tulilla kun tuun töistä, liikunta pitää mielen ja miehen virkeänä.

Tänä aamuna lähettiin porukalla vappuajelulle, poitsu söi hieman muroja ennen lähtöä. Käytiin pieni 3 km lenkki ja sitten kotiin brunssin tekoon. Olipa hiljanen kaupunki, pari edellisen yön juhlijaa mönki kotia kohti ja oikeastaan muita ku koiranulkoiluttajia ei sitten nähtykään.

Ruokavalion kanssa mennään hitaaaaaaasti mutta varmasti, semmosta -300 g viikkovauhtia nyt kun homma meni töiden takia vähäksiaikaa pienemmillä tulilla. Mutta senverran hyvä on tuo ruokavalioguruniki tsemppaamaan että yks mailikirjeenvaihto ees ja taas anto taas lisäpotkua ja uskoa. Sanompahan taas että toimii!

Niin, muutoksen tuulet ne puhaltelee mutta pitääpä mamman mielen virkeänä, näillä hyvillä uutisilla jaksaa taas porskuttaa ja vähän kattella muuta treenivaihtoehtoa pyöräilyn lisäksi. Lenkkeily, porrastreenit, sali ... löytyyhän näitä. Kesä tulee ja ulkona saa olla, koko porukalla ja yhessä. Parhautta!

Moodia ja Moodlea

Aurinkoista aprillipäivän huomenta!

Aamun höynäytykset on kunnialla takana (äiti, kato ulkona on lihansyöjäkasvi > kuihtunut narsissipönttö menossa roskiin..), aamupala syöty (4-viljanpuuro, raejuustolla ja mehukeitolla sekä tolokun kupillinen kahavia) ja nyt sitten onkin aika hetkisen verran kirjottaa kuulumisia.

Takana on touhuntäyteinen maaliskuu, samanmoinen näyttäis tulevan huhtikuustaki. Olen aloittanut 3 op:n koulutuksen joka kestää marraskuulle. Tämä liittyy omiin opintoihini ja on osa minun opinnäytetyötä. Sitä varten lentelin päivänä muutamana isolle kirkolle oppiin ja olikin niin antoisa seminaariviikonloppu että en vois paremmin sanoa. Ei yksin siksi että energia siellä oli katossa, ryhmähenki ja vuorovaikutus sai uuden käsitteen minun sanavarastossa. Noh, yksistään se että sai viettää viikonlopun vähän irrottautumalla omista kuvioista teki varmaan paljon.
Parhautta siis!

Kevät on tullu kohisten, aamuisin alkaa olemaan lämmöt siinä nollan paremmalla puolen, tosin minun aamulenkkien aikaan jäät rapsahtelee jalkojen alla siihen malliin etten vielä uskalla piikkejä tossuista irrottaa. Mutta tulee se, kevät! Tirpuset tirputtaa oksilla, mie ootan että kirkon taakse lammelle alkais tulemaan muuttolintuja. Mulla on niin vaihtelevat maisemat äläskyllä nuinkin lyhyellä matkalla, niin ei tule ainakaan tylsää kattella vaihtuvia näkymiä kun hanget sulaa ja aurinko paistaa jo aamusta taivaanrannassa.

Auringosta tuli mieleen että kun kellot siirrettiin kesäaikaan, mulla tuli ainakin hetimmiten rytmihäiriöitä, siis nukkumisen suhteen. Minä oon kuvitellu olevani aina aamuvirkku, iltauninen. No tulipa tämäki ajatus lennätettyä nyt romukoppaan. Mie kukun tätänykyä puolilleöin ja aamulla törmäilen ovenkarmeihin kun olen niin töppyrässä (eli uninen mejän kielelä). Jotaki tekemistä tällä kesäajalla täytyy olla. Mie olen kuitenki syöny monivitamiinit ja kalaöljyt, en ole illalla sängyssä lukenu padia tms. Ehkä tuo kevät tekee sitte tepposia. Päikkärit on maistunu!

Tulevana sunnuntaina olen mukana järkkäilemässä kokoperheen kevätriehaa Oukun maisemissa, siellä saa makkaranpaistossa ja ihmisten keskellä touhuta ja nauttia toivon mukaan auringosta. Hyvä mieli on jo valmiiksi joten kaikki mitä muuta sieltä tulee, on vaan plussaa!

Hilipakkaa huhtikuuta! (saa kommentoida!)

Baby steps with full power

Hah, heti alkuun hehkutusta!
Paino on alkanut pudota, -700 g/vko eli -100 g/päivä. Siihen tulokseen tulin kun kävin viikon lopulla puntarilla ja mie kyllä meinasin oikiasti pyllähtää yllätyksestä peshelleni.
Mie laitoin ruokavalion tekijälle vähän palautetta siitä että homma pelittää muuten hyvin (energiatasot ylhäällä, aineenvaihdunta pelaa jne.) mutta paino ei vain pudonnu.
Uuden päivityksen myötä päivälliseltä tiputettiin vähän hiilareita, vaikutus kaloreihin oli aika minimaalinen mutta tuo toi heti semmosen vähemmän ähkyisen olon iltaa kohti.

Tätä ajatusta siitä että ne hiilarit syödään treenin molemmin puolin olevilla aterioilla olen kuullu muualtaki. Viimeksi Bull Mentulan ja Vertti Harjuniemen luennolla joka pidettiin perjantaina kotisalilla. On siinä vaan kokemus isolla koolla mikä puhuu, fakta on että syyä pittää, tasasesti ja hyvälaatusta ja hiilarit antaa vaan energian siihen että moottori pysyy käynnissä.

Paljon muutaki heiän luento toi itelle, motivaatiosta, tavoitteista ja treenaamisesta. Mitä jäi päällimmäisenä mieleen on se että kun olet vaikka asettanu itelles tavotteen, minkä tahansa, siihen pitää olla valmis antamaan kaikkensa. Kukaan muu ei sitä tee, kovin moni ei sitä välttämättä tajua, sinun on oltava valmis myös mahollisesti luopumaan jostaki. Ympäröi ittes positiivisuudella, hankkiudu erhon negatiivisista asioista ja ihmisistä ja jatkat sinnilä etteenpäin.

Seuraavana aamuna kun menin tekemään oman treenin, heiän vetämä ryhmätreeni oli samhan aikhan menosa. Kummasti jakso itekki tehä ne hauiskäännöt ja leuanveot kun kuuli Bullin äänen sielä taustala. Ryhmän treenaajilla oli aivan mahtava tsemppi päällä ja kaikista näki että ihan jokanen tippa annettiin reenille ja se kannatti! Ihan täsä itekki herkistyy ;)

Mutta, niinkö monessa muussaki asiassa, kaikki on kuitenki kiinni sinusta itestä. Motivaatiota nostaa se kun homma etenee, mutta mitä tehä kun kehitys vaikka pysähtyy. Siinä on sitten juteltava ittensä kanssa ja käytävä ne kehityskeskustelut oman kuupan sisälä. Itelä on sitä vikkaa että luovuttaa liian helposti, niinkö tuon ruokavalion suhthen. Kyllä se siitä lähtee toimimaan kun se on ennenki toiminu, omasta päästä se on kiinni. Ja poika hokee välillä että maltti on valttia, äitiliini. Minun parhaimmat kannustajat löytyy meidän seinien sisältä.

Tulosta näkee myös peilin kautta, vaikka se onki mulle vähän semmonen kakspiippunen juttu. Pitäis opetella innostumaan niistä missä muutokset näkyy ja oikiasti ottaa niitä selhvieitä vaikka vaan itelleni, vertailun takia. Jotenki sitä edelleen näkkee sen lähtötilanteen vaan vaikka siitäki on kohta yli vuosi aikaa. Mie taian olla vaan liian kriittinen. Olen kyllä lukenu että monella joka on vaikka pudottanu painoa, ei vaan pysty peilistä näkemään niitä muutoksia. Sitten havahtuu kun housut tippuu päältä ja kalsarit pyörii rullalla entisen vattan päällä.

Niin ja onhan sitä, onneksi, muutaki elämää ku tämä sali ja syöminen. No, onneksi ja onneksi; viime yönä, just hiihtoloman alkuun, meille tuli herra Yrjö kylään. Tässä on nyt aamukahesta asti torkaheltu pikkupotilaan kanssa puolen tunnin pätkiä, laitettu pyykkiä koneeseen ja rumpukuivaimeen, haettu mustikkasoppaa ja vadelmamehua kaupasta. Ja Jaffaa, mikä nyt ainuana noista menee nyt sisälle hällä.
Onneksi tuo oma ukkokulta jaksaa hoitaa tuon sapuskapuolen, eilisen treenin jälkeen kotona ootti valmis kalalounas, ihan oikein punnittuna ja mitattuna. Tänä aamuna puuro, mehukeitto ja raejuusto ootti aamupalapöydässä, pyytämättä. Voi autuutta kun ei tarvinnu ite hortoilla puolinukuksissa tekemään mittään. Pikalenkki kauppaan ja takasin tuosa auringonpaisteesa (tuolla ulkona siis räköttää oikein olan takkaa). Vähän herätti; nyt otan lisäkupin kahvia ja alan pötköttelemään potilaan kanssa kaikessa rauhassa. Illalla pitempi lenkki vapaapäivän ratoksi.

Ostin muuten salilta Scitec Protein Nutrition 100% protskujauhetta, makuna appelsiinisuklaa. Voi elämä kun on hyvvää! Just ku nestemäistä Fazeriinaa vetäis naamariin, ihan ku salin bossi kehukin!

Rustailua puolin ja toisin

Ei mulla nyt tullut sen kummempaa eikä erikoista tarvetta kirjoitella, nyt vaan mukavan päivän jälkeen tuli niin mukava fiilis että pitää kai sitä muillekki jakaa.

Viimeksi kirjoittelin ruokavalion päivityksestä sen in-bodymittauksen myötä. Se haastatteluhan meni vallan hienosti, taasen sain tavata asiansa osaavan, helposti lähestyttävän ihmisen jolle oli helppo puhua ne haastavimmatki asiat ja ruokakaapin perukoilla vaanivat möröt mitä tässä nyt on tullu tietenki kohdattua. Tämä ekspertti puolestaan oli senki takia vakuuttava että perheellisenä ymmärsi tasan tarkkaan mitä se ruoanlaittorumba pahimmillaan voi olla jos yks vain syö jotain fitnessruokaa ja muut sitten tavisruokaa. No tavisruokaahan mieki syön ja voi kauhistus jos mie joskus joutusin siihen tilanteeseen että teen muille normisapuskat ja ite kuikuilen taustalla. Eee onnistu, ei!

Suurin muutos tais olla kuitenki tuolla kaloripuolella, sitä nyt karsittiin vajaalla -500 kcal/päivä joka tuntuu nyt näin eka viikon puolessavälissä toimivan ihan mainiosti. Alkuun meinas taas nostaa se epäilyksen mörkö päätään että juuriko pitää näin mahottomasti syödä (siis määrällisesti, ei kaloreina niinkhän) mutta nyt se sitten tasottu jo. Ostin uuden puntarinkin kun en enää tuohon edelliseen mikälieversioon luottanu niin eipähän tule senkään takia mokailtua.

Kyllä, punnitsen taas omia ruokiani. Se siksi että tiiän/harjaannun/opin jatkossa tunnistamaan omat "annokseni" silmämääräisesti. Edelleen yllättää tuo makaroonin mahoton turpoaminen, ei se 60 gr näytä siinä kuivana miltään mutta annas kun kumoat sen saman määrän kypsänä lautaselle. Ohoh..
Punnitsen myös sapuskat senki takia että en lipsu. Aikasemmin tein vähän "omia" ohjeita ja välissä homma meinas mennä sivuraiteille. Siitä oppineena päätin että en lipsu a) kasvisten määrästä b) hyvistä rasvoista päivän aikana.

Ihan hyvillä mielin tässä mennään, vatsa (tuo ikuinen Akilleen kantapääni) otti uuden spurtin toiminnan suhteen; näläntunne kun hiipii niin se on taas sitä tervettä nälkää, ruokailurytmi on pysyny samana (3 h välein) ja olotila tuntuu kevenneen. Punnita saan itteni vain kerran viikossa etten jää sitä lukemaa tuijottamaan eikä siitä tule sitte stressiä. Uskomatonta kyllä mutta mie osaan kehittää stressin aihetta jo melkeimpä mistä vaan, sen takia ettei hyvä kehitys pysähdy, pitää osata vähän hellittää ja luottaa siihen tekemiseen. Loppukädessähän tämmöiset elämäntapamuutokset tehhään suurimmaksi osaksi kahden korvan välissä, senki takia tämmösistä "hifistelyistä" en aio ottaa stressiä, edelleenkään.

Treenipäiväkirjanpidon alotin, siihen tulee kiitettävästi jo muisteloita miten mikäkin reeni on menny. Tämän päivän kinttureeni meni hyvin, tosin jalkaprässiin olisin voinu lisätä vielä kiloja, mutta ens kerralla. Mukava kirraus tuntuu koivissa siitä huolimatta. Ja sen huomasin että nyt alan ymmärtämään niitä peiliin kattojia, itelläkin tuli taas semmonen "havahtuminen" kun kyykkäsin peilin eessä; helekutti mullahan on nätit reidet jo! Jopa semmonen muoto on selvästi näkyvillä tuolla alhaalla. Ja vaikka tuo röllykkävatta siinä eessä möllöttää edelleen niin eipä haittaa. Mie taian toistaa taas itteäni..

Tämä kevät tulee olemaan sanotaanko haastava tai ainaki vähintäänki jänskä, opinnäytetyö/valmistuminen, uusi koulutusohjelma vapaaehtoistyön parissa alkaa, sen myötä oman "miksihaluanisona" polun rakentaminen ja urakehitys. Mulla kun ei mahu päähän se ajatus että ura katkeaa siihen kun jää työttömäksi, päinvastoin. Sepä avaa uusia ovia, jänniä ja odottamattomiaki mahollisuuksia joista ei tiiä mihin ne vie.

Miepä luulen että tästä(ki) viikosta tullee vallan mainio :) Laittakaapa muuten kommenttia tulemaan, olis niin hyvä tietää mitä te mietitte näistä minun höpötyksistäni

Influenssaa ja InBodya

Kahden iin viikot

 

Aika meni taas jonnekkin, vaikka tuntuu että vastahan sitä tänne raapustelin. Väliin onki sitten mahtunut kaikenlaista paitsi vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Kävin pari viikkoa sitten InBody kehon koostumusanalyysissä ja sen tulokset sain sitten saman tien mittauksen jälkeen. Edellisestä ateriasta piti olla se 2 tuntia aikaa, rakko tyhjä ja keho lämpimänä. Rasitusta ei saanut tulla ennen mittausta joten ukkokulta heitti minut autolla salille. Tuntu vähän oudolta siellä tepastella treenikamppeet päällä kun tiesi etten alkanutkaan treenaamaan.

Mie vähän tiesin millaiset tulokset oli tulossa, olinhan mie itekseni punninnu painoani ja vaatteet oli toiminu visuaalisena mittarina myöskin. Mutta tuli hyviäkin tuloksia jotka yllätti hyvin.

Rasvaa on lähtenyt se -8.5 kg, sillä vastaavasti lihasmassa jonka normaalialue on minun ikäisellä ja mittaisella naisella 20.9-25.5, niin mullapa se oli 27.7 kg. Sehän oli ihan jymy-yllätys samaten kuin lihastasapaino, mikä oli molemmilla puolilla niin ylä-kuin alakropassa tasapainossa toisen puolen kans.

Siinä Mika Arctic247gym:ltä sitten kävi minun kanssa läpi tulokset ja siitä sitten suoraan ruokasuunnitelman pariin. Oli tosi helppoa jutella niinkin henkilökohtasilta tuntuvista asioista ko omasta kropasta, painosta ja sen koosta varsinki näin naisena. Henkisesti mie tunsin olevani siihen vahva ja kyllähän tuommonen ammattilainen hoitaa homman. Nyt sen uuden ruokavalion sitten tilasin, odottelen kutsua tarkempaan haastatteluun ja taas lähetään etiäpäin kehittymään! Hyvällä fiiliksellä ja edelleen hyvinvoiden vaikka sitten seuraavalla eli viime viikolla iskikin jokin influenssan muoto. Lauantaista torstaihin kesti minun kärsimysnäytelmä ja vain yhen vuorokauden ajan oli kuumetta. Se tais sitten pöpöt polttaakin elimistöstä.

Koko kroppa oli niin kipiä etten semmosta muistakaan, kaikkia jäseniä ja lihaksia särki. Jopa hiusraja oli kosketusarka. Voimat meni niin että jaksoin vessan ja petin välin raahustaa just ja just.

Nyt on vielä hitaasti ottamisen aika, olen vain kävelyillä käynyt ja loppuviikosta starttaa uudemman kerran reenit.

Muuten onkin mennyt sitten arjen askareissa, koulutöiden merkeissä ja uusien tuulien haistelussa. Pikkuhiljaa alkaa löytymään mielenkiintoisia työhommia, uusia projekteja ja koulutuksia on tulossa, sen lisäksi että saan toimia minulle tärkeässä vapaaehtoistoiminnassa mukana.

Tosi paljon on siis tulossa, onneksi tuo kevät tulee kanssa ja antaa lisää energiaa. Nyt on ollut muutamina päivinä niin ihanaa kun on nähnyt auringon loistavan horisontin yläpuolella jo monen monta tuntia, pitää alkaa taas näpsiä kuvia noilta lenkkireissuilta. Ja piikkitossut toimii hyvin, ei ole tarvinnu jännittää kroppaa eikä tassutella varovasti, vaan saanut mennä täyellä teholla eteenpäin. On tuo vaan niin mahtavaa kun luonto alkaa heti kun ovesta astuu ulos, vaikka keskellä kaupunkia asunki! Talitintit ovat aloittaneet kevätkonsertit, ne laulaa jo täyellä teholla titityytä pihapuissa.

Nautitaan taas, jokaisesta päivästä täysin palkein!

Meni sitten plörinäksi

Elämä on ..

Niinku voi arvata otsikoista että jotakin meni metsään, ei pahasti ja vakavammilta vammoilta on vältytty. Metsään menin sokerittoman tammikuun osalta. Ja arvatkaapa kuka huomas, ennen kuin ite sen huomasin: Eräänä kauniina iltana armastukseni paistoi poitsulle ja mulle lättyjä ja mitäs minä yllätin itteni tekemästä: Sirottelin muina naisina valkosta sokeria lätylle hyvillä mielin. Armastukseni sen huomasi ja kainosti asiasta mainitsi. Menin niin hämilleen, mutta ehkäpä enemmän siksi että hänpä osoitti lukeneensa minun blogia (hähää). Olen siis toisaalta otettu, toisaalta nolo..

No näin siis kävi ja sitten siitä piti kai oppiakin jotain.. kai.

Siinä piti ihan oikiasti pysähtyä miettimään kuinka sitä on tapojensa orja ja kuinka helposti sitä ripottelee sokeria sinne ja vähän laittaa rasvaa tuonne.. Siinäpä sitä sitten taas ollaan.

Nämä tammikuun pakkaset on paukkuneet joka toinen viikko semmosissa lukemissa että ulos on kyllä tarjennu mennä mutta se vinkka joka menee luihin ja ytimiin, on kyllä vähän liikaa. Mietin yhtenä päivänä äläskyllä matkalla apteekkiin miten voi tuntua että se vinkka menee suoraan läpi ja jäädyttää omat aivot, meinas hyytyä tuohon muutaman korttelin matkalle. Apteekin tätin eessä piti vähän aikaa sulatella ennen kuin sai ees sanaa suusta.. Hitto mie tykkään kyllä talvesta ja siitä kun kaamos taittuu jo kevättä kohti ja päivä jatkuu mutta onko se pakko tuulla niinku jossain eteläisen pääkaupunkimme kadunvarrella (niitä tuulia en unoha koskaan).

Onneksi väliin on mahtunut paljon mukavaakin, niinku luisteleminen uusilla kaunoluistimilla about 30 vuoden tauon jälkeen ja muuten vaan parempi mieli nyt kun kevät alkaa antaa pikkusen vinkkiä jo tulostaan. Paljon on tekemistä, nyt kun pitäisi alkaa keskittymään opintojen loppuun viemiseeen ja ottaa superasenne treenien ja ruokavalion suhteen. Ensimmäisen kanssa pitää olla lakki kourassa yhteydessä opinahjoon, toisen asian kanssa marssin perjantaina InBody-mittaukseen Arctic 247 gym:lle josta sitten tehdään tulosten perusteella mulle ruokavalio.

Yritin tässä ite pähkäillä omia makrojani ja kaloreiden tarvetta mutta putkiaivoefekti iski; en saanu siis millään järkevän näköseksi omaa ruokapäivää. Joten tehköön alan osaajat ne sitten mulle.

Tuosta InBody-mittauksesta sain hyvät ohjeet miten siihen tulee valmistautua ja nyt sitten lueskelin siitä lisää. Eteenpäin menemiseksi ja kehityksen takia mie haluan nähdä mitä saan aikaseksi kun tämän perusteella tehdään uus ruokavalio. Kiitos Jatan ruokavalion olen tähän asti päässy, nyt eteenpäin uusin eväin :)

Mittaustuloksesta selviävät seuraavat asiat:

Kokonaispaino (kg)

Kehon rasvaton massa (kg)

Lihasmassa (kg)

Rasvakudoksen määrä (kg)

Rasvaprosentti (%)

Kehon nesteet/vedet (solun sisäiset / solun ulkoiset) (l)

Painokontrollitavoite (kg)

Lihastasapaino (kädet, jalat ja keskivartalo)

Raajojen puolierot

Segmentaalinen lihasjakauma (kädet, jalat, keskivartalo)

Perusaineenvaihdunta (kcal)

Kehon painoindeksi (BMI)

Viskeraalirasva (sisäelimien ympärillä olevan rasvan pinta-ala).

Mittaushistoria

Sokeriton tammikuu ja muuta pähkäilyä

No niin, se on uusi vuosi alkanut ja varmaan aika monessa huushollissa on tehty lupauksia jos jonkinsorttisia. Mie tein yhen, sen että tästä vuodesta tulee edellistä parempi. Poika lupas ensimmäisestä komennuksesta totella (jota kesti sen yhen päivän, hah) ja ukkokulta ei ole suostunu omaansa paljastamaan.

Sitten vastaanotin haasteen sokerittomasta tammikuusta ja voin sanoa että ompa urakka. Tämmönen sokerihiiri on oppinu tähän asti välttämään niitä näkyviä sokereita mutta annas olla niitten piilosokrujen kans.. Aika hirvittävää huomata mitä noissa sapuska-aineksissa piileksii..

Ruokailuun oon yrittäny löytää lisäväriä salaateista mitä syön lounaan tai päivällisen kans, parsa tökkii edelleen mutta perus riiskana-kombo menee aina. Siis niin hyvää thaichilikastikkeen kanssa (joka nyt on paussilla kun siinäki on sokrua). Hyvät rasvat on sitte se puoli mitä pitää vielä kehitellä, normi setillä on hyvin pärjänny mutta sinnekin tahtois jotain vaihtelua.

Mie en tiiä jaksanko mie alkaa mitään kalorilaskuria pitämään tai laskemaan makroja, mutta jos jollaki on ajatusta hyväksi koetusta laskurista niin laitappa viestiä.

Pakkotoiston sivuilta Punttimimmit-osiosta saa kyllä kans hyviä vinkkejä 👊🏻

Joulunajan salitreenit on olleet vähemmällä, mie olen hiippaillu lenkeillä vaikka tiet on muuttuneet jäisiksi pottupelloiksi, käyny hiihtämässä ja tehny kotijumppaa. Nyt pitää ottaa uusi tahti salin suhteen.

Elämä soljuu omalla painollaan, uusia teenivaatteita on tullu postitse jälkijoululahjana mulle, on hyvä kun saa itteään palkita ja kompata näin.