Voi kauhistuksen kanahäkki..
Taas mie repsahin, meinaan tästä kirjottamisesta. On taas menty sata lasissa ja asioita on tapahtunu niin vauhilla etten ole meinannu itekkään perässä pysyä.
Juurikin viimesimmän postauksen jälkeen alotin työt, itte asiassa samana päivänä sain tietää että minut oli valittu ja niimpä sitten seuraavalla viikolla oman itteni rouvana olo ja oman aikataulun suunnittelun sijasta luovutin sitten päätöksenteot klo 8-16 välillä työnantajalleni. Tästä tietystikin onnellisena, hieman hämmentyneenä alotin sitten duunit ja hyvin on menny. Jotenkin tuli siis todettua taas että asioilla on vain tapana järjestyä. Uus ympäristö, uudet ihmiset, kaikki on uutta. Paitsi aamuherätykset. Nyt ne vähän on kyllä muotoutunu uuestaan sillä mie starttaan seiskalta liikkeelle kun taas se toinen puolisko jää hoitamaan koululaisen kouluun ja muuttuu kodinhengeksi.
Aika suvereenisti on hän muuten ottanut homman haltuunsa, siitä hälle hatunnosto.
Omat rutiinit sitte pyörähti vähän niinku 365 astetta, aamulliset salikäynnit on menny pikku paussille, sijalle on tullut työmatkapyöräily. Vähän tuskastuttaa kun alussa olin töistä tullessa lievästi sanottuna tööt, mutta nyt mie päätin jälleen suunnata ainaki 2 x salille viikon aikana.
Mutta ei jotain heikompaa etteikö jotaki hyvää: Tuo parempi puolisko innostui uuestaan lenkkeilystä ja kun poitsu oppi ajamaan pyörällä niin nyt mies käy aamuisin 7 km kävelylenkin ja iltaisin pyöräilee pojan kanssa pitkin ja poikin taajamaa. Yhtenäkin päivänä kilometrejä oli tullut yhteensä 15. Ei hassumpaa, itekin oon niin onnellinen hänen puolestaan.
Jännä vaikutus noilla kätkättimillä (gadget:lla siis), hällä Applen rannekelloaktivititeettimittarijokutekninenjuttusiis, motivoi aikalailla liikkumaan ja pitää koko ajan tilanteen tasalla. Mittaa askeleet, unenlaadun, kannustaa välillä ja muistuttelee tarpeen mukaan. Sanotaanko suoraan että näpelöi ranneketta enemmän ku... niin, minua :)
Mutta ihan tyyytyväisenä olen, ruoka tulilla kun tuun töistä, liikunta pitää mielen ja miehen virkeänä.
Tänä aamuna lähettiin porukalla vappuajelulle, poitsu söi hieman muroja ennen lähtöä. Käytiin pieni 3 km lenkki ja sitten kotiin brunssin tekoon. Olipa hiljanen kaupunki, pari edellisen yön juhlijaa mönki kotia kohti ja oikeastaan muita ku koiranulkoiluttajia ei sitten nähtykään.
Ruokavalion kanssa mennään hitaaaaaaasti mutta varmasti, semmosta -300 g viikkovauhtia nyt kun homma meni töiden takia vähäksiaikaa pienemmillä tulilla. Mutta senverran hyvä on tuo ruokavalioguruniki tsemppaamaan että yks mailikirjeenvaihto ees ja taas anto taas lisäpotkua ja uskoa. Sanompahan taas että toimii!
Niin, muutoksen tuulet ne puhaltelee mutta pitääpä mamman mielen virkeänä, näillä hyvillä uutisilla jaksaa taas porskuttaa ja vähän kattella muuta treenivaihtoehtoa pyöräilyn lisäksi. Lenkkeily, porrastreenit, sali ... löytyyhän näitä. Kesä tulee ja ulkona saa olla, koko porukalla ja yhessä. Parhautta!
