Moodia ja Moodlea

Aurinkoista aprillipäivän huomenta!

Aamun höynäytykset on kunnialla takana (äiti, kato ulkona on lihansyöjäkasvi > kuihtunut narsissipönttö menossa roskiin..), aamupala syöty (4-viljanpuuro, raejuustolla ja mehukeitolla sekä tolokun kupillinen kahavia) ja nyt sitten onkin aika hetkisen verran kirjottaa kuulumisia.

Takana on touhuntäyteinen maaliskuu, samanmoinen näyttäis tulevan huhtikuustaki. Olen aloittanut 3 op:n koulutuksen joka kestää marraskuulle. Tämä liittyy omiin opintoihini ja on osa minun opinnäytetyötä. Sitä varten lentelin päivänä muutamana isolle kirkolle oppiin ja olikin niin antoisa seminaariviikonloppu että en vois paremmin sanoa. Ei yksin siksi että energia siellä oli katossa, ryhmähenki ja vuorovaikutus sai uuden käsitteen minun sanavarastossa. Noh, yksistään se että sai viettää viikonlopun vähän irrottautumalla omista kuvioista teki varmaan paljon.
Parhautta siis!

Kevät on tullu kohisten, aamuisin alkaa olemaan lämmöt siinä nollan paremmalla puolen, tosin minun aamulenkkien aikaan jäät rapsahtelee jalkojen alla siihen malliin etten vielä uskalla piikkejä tossuista irrottaa. Mutta tulee se, kevät! Tirpuset tirputtaa oksilla, mie ootan että kirkon taakse lammelle alkais tulemaan muuttolintuja. Mulla on niin vaihtelevat maisemat äläskyllä nuinkin lyhyellä matkalla, niin ei tule ainakaan tylsää kattella vaihtuvia näkymiä kun hanget sulaa ja aurinko paistaa jo aamusta taivaanrannassa.

Auringosta tuli mieleen että kun kellot siirrettiin kesäaikaan, mulla tuli ainakin hetimmiten rytmihäiriöitä, siis nukkumisen suhteen. Minä oon kuvitellu olevani aina aamuvirkku, iltauninen. No tulipa tämäki ajatus lennätettyä nyt romukoppaan. Mie kukun tätänykyä puolilleöin ja aamulla törmäilen ovenkarmeihin kun olen niin töppyrässä (eli uninen mejän kielelä). Jotaki tekemistä tällä kesäajalla täytyy olla. Mie olen kuitenki syöny monivitamiinit ja kalaöljyt, en ole illalla sängyssä lukenu padia tms. Ehkä tuo kevät tekee sitte tepposia. Päikkärit on maistunu!

Tulevana sunnuntaina olen mukana järkkäilemässä kokoperheen kevätriehaa Oukun maisemissa, siellä saa makkaranpaistossa ja ihmisten keskellä touhuta ja nauttia toivon mukaan auringosta. Hyvä mieli on jo valmiiksi joten kaikki mitä muuta sieltä tulee, on vaan plussaa!

Hilipakkaa huhtikuuta! (saa kommentoida!)

Mikä on kun teksti ei kulje, mikä on kun ei kirjoituta

Oho, sanompahan vain että onpa taas vierähtäny luvattoman paljon aikaa viime postauksesta. Tässä välissä nyt ei isompia ole sattunut, kaikki on fine lukuunottamatta tätä minun postailutaukoa. No, ompahan nyt enemmän mitä kirjotella. Sitä tuttua settiähän tähänkin postaukseen taitaa tulla mutta te lukuisat, arvoisat lukijani :) jotka tätäkin raapustelua luette, pääsette taas kärryille mitä mamman mielessä on viime viikkoina liikkunut.

Ulkona on pimeää, jatkuvaa pimeyttä mikä syö naista. Mie en malttais millään oottaa sitä lunta, tulis peittämään maat ja mannut että vähän tuntuis valosammalta. Mutta ei, se vähänenkin senttimäärä mitä tuonne erehyksessä tais viime viikolla tulla, on jo sulanu moneen kertaan pois. Aamulla ottaa niin kupoliin kun verhonraosta näkyy vain mustaa ja synkkää, vesi lotisee pihalla ja lämpöasteet on ainut positiivinen asia koko aamun aloituksessa.
Mie olen ottanut ns. hevoskuurin tuossa D-vitamiinin ja monivitamiinien syönnissä. Omega-3:t on korkattu ja illalla olen napsassut vielä sinkkiä naamaan. Osaksi sen takia että haluan varmistella että tulee nuo D-vitamiinitasot täyteen, sinkki pitää nassun kunnossa ja makianhimonkin loitolla.

Treenit kulkee vähän vaihtelevaan tyyliin, mutta kaikenkaikkiaan minä olen tyytyväinen siihen tahtiin ja määrään mikä mulle on tullu vähän niinku rutiiniksikin jo. Aamusella olen lähtenyt aamulenkille klo 6:n jälkeen, välistä yksin, välistä kaverin kanssa. Siinä 45 minuutin aikana saa pään ladattua uuteen päivään. Joskus ne on kulkenu vähän nahkeasti (kai se johtuu tuosta pimeästä) ja välistä kuten tänä aamuna, oikeinki lennokkaasti. Kummasti se juttuseurakin auttaa, tänä aamuna Jatan kanssa hölkätessä aika meni kuin siivillä!

Kuntosalitreeneihin tuli viime viikonlopun jälkeen semmonen ahaa-elämys. Uusi mottoni onki salilla tästä lähtien: Failureen asti. Tämän mulle iskosti mieleen Jari "Bull" Mentula joka oli tullu meiän salille Rovaniemen oman pojan Vertti Harjuniemen kanssa. Päivä meni seuratessa hemmojen käsitreeniä, seminaarissa kuunnellen viisauksia ruoasta, treenistä ja levosta ja loppuhuipentumana tyttöjen persustreeni missä "pojat" käskytti niin ankarasti ja perille asti tyttöjä että mieki irvistelin välissä. Lupauduin ottamaan kuvia minun PT:lle joka oli "piinapenkissä". Sitä sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta oli mahtava kattoa! Yhtään ei tytöt antaneet periksi!
Päällimmäisenä jäi kuitenkin itelle ymmärrys siitä että miten treenaatki, treenaa niin että puristat ne vihoviimeiset mehut sinne salille. Yhtään et "himmaile" vaan teet toistoja niin kauan että failure koittaa, siis kun ei enää jaksa. Sepä tarkoittaaki sitte että painoja pitää nostaa seuraavaan treeniin.
Tarkotus oli lähteä nyt illalla salille, mutta sitten iski suomeksi sanottuna laiskuus. Mie en ole mikään iltatreenari, vaan tykkään himmailla illalla jotaki muuta tekemällä. Lähen kaverin kanssa siltojen lenkille niin saan sitten pari aerobista tähän illalle. Aamuihmisenä lähen sitten huomenna aamusta salille. Kyllä lähtee!


Ruokavalion kanssa mennään aikalailla totuttuun tyyliin, teen kotiruokaa miehelle ja pojalle ja minä syön sitten sitä "omaa ruokaa". Tosin esimerkiksi mie teen itelleni samalla ruoan, paistan kanasuikaleet ja punnitsen riisin, miesväki saa sitten kanakastikkeen kaikilla herkuilla. Sama sitten esim. jauhelihan kanssa, mie jätän sen kastikkeen iteltäni pois, muuten syön samaa mitä muutkin. Tietysti mulla on se hyvä puoli että voin/saan syödä päivällä oman lounaani, eli saan sitte siihen aikaan tehä omat "eväät" mitkä sitten vaihtelee enemmän. Nyt löysin tarjouksesta puolikymmentä purkkia tonnikalaa, siitä saapi tehtyä aika monet sapuskat. Samaten olen uuelleen löytäny kesäkurpitsan, sitä mie nyt paistelen harva se päivä. Parsa ei uppoa vieläkään, ei huonostikaan. Thai chili-kastike on myös aika lempparia tällä hetkellä, ei nyt ihan holvaten mutta se antaa mukavasti potkua esim.riisiin. Niin ja sitten ihanat kardemumma, inkivääri (tuore) ja valkosipuli. Ne on myös minun favorite-mausteita. Ja torjuu hyvin flunssaa!

Vaakalukemia olen käynyt kurkkimassa aina fiiliksen osuessa kohalleen, en siis mitenkään säännöllisesti kun en halua sen(kään) tulevan miksikään stressinaiheeksi. Vaakalukema on asettunut nyt siihen "stabiiliin" kohtaan, mie tässä aloittelen isomman puristelun ruokailun suhteen niin saa sitten herkutella luvan kanssa kun se aika koittaa. Ja se aika on tulevissa pikkujouluissa ja jouluaaton- ja päivän aikaan, jolloin aion syödä hyvin joulun herkkuja. En ihan kuitenkaan sitä konvehtirasiaa, mutta joulutorttuja varmasti!
Joulusta tuli mieleen että näin työttömänä pitänee olla erityisen kiltti ja toivoa pukinkontista löytäväni ne IceBug:n juoksulenkkarit, kertasatsauksena kalliit mutta ah, niin käytännölliset kun tulee jäätävät kelit ja pitää päästä juoksemaan. Mie olen kirjottanu oman lahjatoivelistan poikani toivelahjalistan toiselle puolelle, siellä on Ice Bugien lisäksi toive hierontakerroista ja kehonkoostumusmittauksesta. Niin, ja lahjakortti uusien treenivaatteiden saamiseksi... Tosin minun pitää huolehtia siitä että pukki muistaa lukea sen kirjeen toisenki puolen..

Nyt kaikki peukut pystyyn että pian tulee lunta! Nyt lenkkarit jalkaan ja menoksi.

Arjen touhuja

Välietappia ja syväluotausta

Olen jo pitkään aikonut (kun olen kerta luvannut) vähän kertoilla miten arki rullaa eteenpäin. Silloin alussa kun tätä elämäntapamuutosta aloittelin, pidin tunnollisesti kirjaa niin treeneistä kuin syömisistä. Kirjasin kalenteriin uskollisesti ja ihan mielelläni kaiken mitä tein ja mitä söin.
Tämä oli siitä hyvä, että sain näin tekemällä rakennettua itsevarmuutta ja uskoa siihen että voin tehdä tarvittavat treenit ja syömiset ilman ulkopuolista apua ja rakennettua näistä sen rutiinin jonka avulla homma niin sanotusti etenee.

Ruokapreppauksen- ja treenipäiväkirjailun lyhyt oppimäärä

Nyt näistä ruokapreppauksista ja treeneistä on tullut yhtä luonnollinen osa elämää kuin esimerkiksi hampaiden pesu. En minä enää kaikkia ruoka-aineita punnitse, ne on oppinu jo silmämääräsesti tunnistamaan ja treenit menee usein fiilispohjalla kuten esimerkiksi tänä aamuna, josta sitten tuolla vähän alempana enemmän. Salilla käyessäni piän tiukasti kiinni siitä että piän kirjaa painoista ja sarjoista. Se on hyvä jo senki takia että näkee missä puolessa on edistystä tullu ja vähän sitten millä fiiliksellä treeni meni. Muuten minun elonpolku menee itsekkäästi itseäni kuunnellen eli mie teen usein mitä teen sillä fiiliksellä että tämä on parasta just nyt ja tiiän että tämä tekee hyvää jokatapauksessa tein minä niitä kyykkyjä nyt sen 15 tai 10.
Toisaalta kaipaan sitä tukia ja turvaa mitä pt valmennuksellaan mulle toi mutta nyt kun taloustilanne on mikä on, mie olen sitten joutunut laittamaan sopimuksen vähäksi aikaa hyllylle. Toki sitä tukea tulee vielä myös peeteeltä, mistä olen tosi onnellinen ja kiitollinen mutta sen olen huomannu kans miten oman perheen tuki on myös saanu yhä enemmän merkitystä tässä touhussa. Oma ukkokulta on ollu matkassa mukana, pienen alkukangertelun jälkeen ja lähtee nyt lenkkikaveriksi aina kun on mahollista.

Yksi päivä vain

No eli siihen mihin aioinkin eli oman "normi" päivän kuvaamiseen. Onhan se vähän hankala kun en oikein vietä yhtään päivää samalla lailla mutta onhan noita omia "vippaskonsteja" millä porskutan päivästä toiseen. Tässä tämän päivän ohjelmaa (tosin päivä ei ole puolessakaan mutta loppupäivä onkin jo aikataulutettu, hups!)

Klo 06:20, kahvit tulemaan ja aamiaisen valmistaminen perheelle. Ite valmistauduin aamuaerobiseen niin otin pohjaksi vain Beroccalasin, Aloe Vera geeliä ja kaks kuppia kahvia.

Klo 9:00 Saattelin poitsun kouluun ja suuntasin saman tien aamuaerobiselle (näin meiän kielellä siis lenkille). Jos teen juoksutreenin, kierrän pitemmän lenkin mutta nyt kävelin reippaasti 45 min. Siinä samalla räpsin kuvia matkan varrelta ja ihastelin erään juoksijan keveitä askeleita (minusta on kehkeytymässä juoksustalkkeri). Samalla haaveilin uusista treenikamppeista.

 

Klo 09:45 Aamupalan tekoon ja syömään! Tein nyt ekaa kertaa kaurapuuron mihin tuli kananmunavalkuaisia, banskua ja mustikoita. Kuulostaa pahemmalta kuin on, annos oli iso mutta kaikki meni yhessä hujauksessa ja hyvää oli. Tätä teen toistekki: Mittaa 60 gr kaurahiutaleita, keitä puuroksi. Sekoita loppuvaiheessa 4 valkuaista puuron sekaan. Sinne se sotkeutuu mukavasti. 1 banaani siivutettuna päälle ja mustikoita reilu kourallinen.

 

 

Nykyhetki: Kirjoittelen tämän blogipäivityksen loppuun, teen kouluhommia tunnin verran ja lähden kauppaan. Ostoslistalle päätyy kanaa, jauhelihaa, tomaattipyrettä, raejuustoa ja palvikinkkua. Isommat ruokaostokset painottuu tuonne loppuviikkoon, nyt tarkoituksena oli tehdä vain tämän päivän ja huomisen sapuskat lounaaseen asti. Kauppareissulle lähtiessä otan välipalan (hedelmä) ettei kärty yllätä (älä koskaan lähe kauppaan nälkäsenä, tai ees tee ostoslistaa nälkäsenä!) ja kotiin tullessa paistan broilerin suikaleita ja keitän riisiä omaksi lounaaksi. Illalla on sitten päivällisen vuoro, perheelle tulee broilerikastiketta ja riisiä, minä jatkan broilerilinjalla myöskin mutta ilman kastiketta. Se ei ole niin nöpönuukaa että syö samaa ruokaa kahteen kertaan päivällä, lisuke taitaa muuttua kasvispuolelle enemmälti.

 

Ilta menee sitten kouluhommissa, iltapalan (smoothie) vetaisen tuossa klo 20:30-21:00 aikaan, sitä ennen teen pikaisesti pienen 10 minuutin kotijumpan. Ja luulempa että on hyvinki mahollista että unten mailla olen jo klo 22:00.

 

Huomenna on ohjelmassa aamupäivän aikana mennä salille, sillon sitten otan palautusjuoman heti treenin jälkeen että jaksan kiukuttelematta käpytellä kotiin syömään. Tosin nyt kun aloin tarkemmin miettimään se hirmunen kiukkupussi ja mäkättäjä joka mie olen ollu (tunnustan) on jääny jonnekki.. taka-alalle. Mie luulen tai tiiän että tämä muutos minussa on kuorinu minusta esille sen ihmisen mikä mie aina olen pohjimmiltani ollu. Enkä ole ollu se kiukkupussi ja mäkättäjä. Vaan itse-asiassa ihan jees mimmi. Tähän onkin hyvä päättää tällä kertaa!

 

"Sinun kokosi ei ratkaise mitään;
aivojesi koko ratkaisee enemmän;
sydämesi koko ratkaisee kaiken.

-B.C. Forbes"