Kohta vuosi vierähtänyt edellisestä postauksesta, siitä nyt teille (harvoille) lukijoille syvät pahoitteluni. Toisaalta, elämään on mahtunut tämän vuoden aikana niin paljon kaikenlaista muuta että eipä ole ehtinyt ajatellakaan kirjoittamista tänne.
Mutta nyt; kevät koittaa jälleen, kohta on Vappu ja minä sain kevätenergisen purkauksen aikaiseksi jonka johdosta nyt sitten istua ässityin jälleen tähän koneen ääreen ja kahvikuppia tyhjentelemään.
Ihana pitkä vapaapäivien jakso alkoi toissapäivänä, vasta vapun kynnyksellä hiippailen takaisin töihin ja siellä vietän koko tulevan viikonlopun. Vapunviettäjäiset siis vähän hillitymmällä meiningillä, noh itte asiassa samalla tavalla niitä on vietetty viimiset 8 vuotta kohta...
No mitäs tässä vuoden aikana on ehtinyt tapahtua, aika paljonhan tuo työ saneleee menemiset ja tulemiset, samoin kuin viime syksynä saapunut uusi perheenjäsen, nyt 9 kk ikäinen Rolle-koira, varsin hurmaava itsepäinen cairn terrieri joka energisyydellään saa kyllä mutruisimmankin suun kääntymään ylöspäin. Meillä on siis ihan oikiasti eletty jälleen vauvavaiheita (yöheräilyt, syöttämiset, pissattamiset, siivoilut ja ulkoilut, rytmien mukaan). Mutta siitä on selvitty ja nyt tämä pikku karvaturri on siis jo kai ihmisiässä mitattuna nuori mies. Odotetaan kovasti tulevaa kesää, päästään vaelluksille ja metsään koko porukalla.
Viime syksyn vaellus kahden kesken kaatui kirjaimellisesti Rauli-myrskyyn, oltiin menossa tositarkoituksella Korouomaan yöksi vaeltamaan, mutta myrsky tuli ja kaatoi puitakin siihen malliin että istuttiin sitten kotona. Ehkä sitten tänä kesänä mennään jonnekin uudella yrityksellä.
Nyt kun (jos) kevät tulee ja nuo lumet sulaa, kaivan uskollisen Peugeottini taas esille. Tuo pyörä on palvellut minua sen 20 vuotta ja eikä parempaa ole vielä tullut vastaan. Sitä kun vain muistaa huoltaa ja ilmaa pumpata niin johan tuolla pyöräilee menemään.
Mitään dieettiä ei ole menossa, ylläpidän vaihtelevalla menestyksellä mulle 2 vuotta sitten tehtyä ruokavaliota, syön välissä kuin possuliini ja välissä palaan ruotuun. Viimeksi lähti kurinpitotoimin -11 kg joka sinällään oli taas yksi pieni ihme tässä minun maailmassani. Missään se ei ainakaan omin silmin näy paitsi vaatekoossa ja ehkä hitusen enemmän höllyvissä alleissa mutta siellä olkhot, mie porskutan tällä hyvällä ololla jo pitkälle enkä aio vielä ainakaan kovin stressiä repiä minkään kiristelyn suhteen. Ääni saattaa olla vähän erilainen kyllä kun kesä tulee ja näitä löllyköitä laitetaan kesähepenien sisään.... No aika aikaansa kutakin!
Nyt lenkille koiruuden kans, se raukka kai tylsistyi äsken tuossa sohvatuolilla kun nukahti syvään uneen ja tipahti lattialle. Oli sen näköinen että tästä ei sitten puhuta.
Sonmoro!
Mutta nyt; kevät koittaa jälleen, kohta on Vappu ja minä sain kevätenergisen purkauksen aikaiseksi jonka johdosta nyt sitten istua ässityin jälleen tähän koneen ääreen ja kahvikuppia tyhjentelemään.
Ihana pitkä vapaapäivien jakso alkoi toissapäivänä, vasta vapun kynnyksellä hiippailen takaisin töihin ja siellä vietän koko tulevan viikonlopun. Vapunviettäjäiset siis vähän hillitymmällä meiningillä, noh itte asiassa samalla tavalla niitä on vietetty viimiset 8 vuotta kohta...
No mitäs tässä vuoden aikana on ehtinyt tapahtua, aika paljonhan tuo työ saneleee menemiset ja tulemiset, samoin kuin viime syksynä saapunut uusi perheenjäsen, nyt 9 kk ikäinen Rolle-koira, varsin hurmaava itsepäinen cairn terrieri joka energisyydellään saa kyllä mutruisimmankin suun kääntymään ylöspäin. Meillä on siis ihan oikiasti eletty jälleen vauvavaiheita (yöheräilyt, syöttämiset, pissattamiset, siivoilut ja ulkoilut, rytmien mukaan). Mutta siitä on selvitty ja nyt tämä pikku karvaturri on siis jo kai ihmisiässä mitattuna nuori mies. Odotetaan kovasti tulevaa kesää, päästään vaelluksille ja metsään koko porukalla.
Viime syksyn vaellus kahden kesken kaatui kirjaimellisesti Rauli-myrskyyn, oltiin menossa tositarkoituksella Korouomaan yöksi vaeltamaan, mutta myrsky tuli ja kaatoi puitakin siihen malliin että istuttiin sitten kotona. Ehkä sitten tänä kesänä mennään jonnekin uudella yrityksellä.
Nyt kun (jos) kevät tulee ja nuo lumet sulaa, kaivan uskollisen Peugeottini taas esille. Tuo pyörä on palvellut minua sen 20 vuotta ja eikä parempaa ole vielä tullut vastaan. Sitä kun vain muistaa huoltaa ja ilmaa pumpata niin johan tuolla pyöräilee menemään.
Mitään dieettiä ei ole menossa, ylläpidän vaihtelevalla menestyksellä mulle 2 vuotta sitten tehtyä ruokavaliota, syön välissä kuin possuliini ja välissä palaan ruotuun. Viimeksi lähti kurinpitotoimin -11 kg joka sinällään oli taas yksi pieni ihme tässä minun maailmassani. Missään se ei ainakaan omin silmin näy paitsi vaatekoossa ja ehkä hitusen enemmän höllyvissä alleissa mutta siellä olkhot, mie porskutan tällä hyvällä ololla jo pitkälle enkä aio vielä ainakaan kovin stressiä repiä minkään kiristelyn suhteen. Ääni saattaa olla vähän erilainen kyllä kun kesä tulee ja näitä löllyköitä laitetaan kesähepenien sisään.... No aika aikaansa kutakin!
Nyt lenkille koiruuden kans, se raukka kai tylsistyi äsken tuossa sohvatuolilla kun nukahti syvään uneen ja tipahti lattialle. Oli sen näköinen että tästä ei sitten puhuta.
Sonmoro!
