Etätyöpäivän aatoksia

Ulkona hyrisee hyttynen ja ukkonen, sisällä pauhaa tuuletin ja Yle puhe. Kuuntelin juuri sieltä aamuisen haastattelun missä terveydenhuollon emeritusprofessori puhui valinnanvapaudesta ja sotesta. Siis siitä missä minunkin päiväni työn merkeissä kuluvat.
Nyt kun sen (siis soten ja makun) aikataulu on taas siirtynyt, kiitos päättäjiemme, tuli tästä aivan yllättäen mieleen myös omien aikataulujeni venymisen ja jatkuvan muutoksen ihanahko tarina, jota jo siis koko aikuisiän olen itse yrittänyt jollain lailla hallitsemaan. Nyt kun sen muutoksen tarpeen ja välttämättömyyden on tiedostanut, sen toteuttamisessa vierähtäisikin sitten jo toinen "hallituskausi", tai siltä ainakin nyt tuntuu kun elämäntapamuutoksen tiellä on mennyt tovi..

Ei sillä etteikö tämä muutoksenpolku mitä olen astellut, olisi ollut ihana ja vaihteleva ja mielenkiintoinen ja antava, mutta sen tavoitteen saavuttamisen kanssa onkin ollut sitten toinen juttu. Eihän sitä silmämääräisesti näe, sisäisesti sen tuntee mutta jokin tässä vielä niinsanotusti mättää. Ympärilläni on tilanteet muuttuneet, ehkä minäkin olen siinä samalla. Mutta se mihin minun tulis tarttua päättäväisesti on vielä vähän niinkö hakusesssa...
Se jokavuotinen jollotus ja artikkelien tulva somessa ja lehtien palstoilla (nyt on aika karistaa kesäkilot, syksy on uuden muutoksen aikaa) alkaa pikkuhiljaa kiehuttaa. Ei sillä että minä olisin onnistunut niin kohtalaisestikaan siinä pitkäntähtäimen elämäntapamuutoksessa mutta se että hehkutetaan näistä "3 viikon pikadieetti, heti muutoksia, jopa -5 kg viikossa laihdut"-ihmehörhellyksistä, pistää vihaksi. Jos se laihduttaminen ja pysyvien muutosten saavuttaminen olis noin helppoa, ei täällä tallustais meitä ylipainoisia palleroita, kaikki olis sutjakoita elämäntapaguruja omalla tontillaan. Sitten on meitä jotka vaan ihmettelevät että miksei tulosta tule, syön oikein, liikun riittävästi (no aina vois lisätä), nukun tarpeeksi (no problem minulla ainakaan) jne jne. Ja peilikuva ei näytä mitään uutta, ehkä hitunen yleiskuva vaikuttaa freesimmältä mutta thats about that...

Sukellan siis pohtimaan tätä ja sotesoppaa iltapäiväksi. Viikonlopun alun kruunaa kuitenkin uusi frisyyri, kyllä sitä tässä kesän aikana onkin kaivannut että saa tämän kuontalon uusiksi jälleen!

2018

Ja taas... ai gauheeta kun on aika mennyt, viimeisin postaus keväällä vuonna 2017!! Hävettää sanoa että on menty kyllä nyt niin tämän blogin suhteen matalalennolla että on jäänyt blogipostaus jos toinenkin väliin. No ompahan taas mitä päivittää (päivitellä).

Muutos on pysyvä elementti, ainakin minun elämässäni. Vuoteen 2017 mahtui niin työelämän muutoksia, uusia haasteita, paljon iloa mutta myös yhtäkkinen, ennalta-arvaamaton, odottamaton ja sen vuoksi niin rankka läheisen menetys. Ihan puskista niin sanotusti. Uin syvällä surussa ehkä juuri siksi että rakkaan läheisen poismeno tuli yllättäen, en osannut jäsennellä tapahtumaa enkä oikeastaan käsittää sitä täysin. Olimme kuin paita ja peppu ja nyt taitaa olla jäljellä vain tämä peppu.

Kaikesta huolimatta (tai ehkä juuri siksi) elämä on soljunut lohduttavasti eteenpäin juuri näissä arjen asioissa. Perhe, työ, harrastukset. Olen ottanut sitä  omaakin aikaa mutta eniten nauttinut oman pikku perheen kanssa tehdessä jotain. Edelleen aion mennä nämä asiat edellä. Matkaan on livahtanut hitunen hengenruoan nälkää, meditaatiota ja joogaa on tullut mukaan omaan hyvinvointiin, pikkuhiljaa

Loppuvuodesta vedin Fitfarmin Superdieetin, 90%:n onnistumisasteella. Jatkan samaan malliin myös tänä vuonna työarkeen palatessa (on muuten ihanaa pitää oikeaa lomaa!).
Sain hyvät ohjeet ja mahtavan määrän reseptejä, foodpreppingissä pitää vielä tsempata mutta muuten toimiva konsepti. Kiloja lähti -5, senttejä ympäri kroppaa yli 11. Muy bueno!

Uuden vuoden lupausta en taaskaan tehnyt, enkä tee. Elän ja olen, se riittäköön.

Ehkäpä postailen piakkoinkin kun jutunaihetta taas tulee, kaikille teille lukemattomat seuraajani :)