80/20 ja kevätsiivous

Se on sitten iskenyt, vaikken uskonutkaan sen olevan mulle mahdollista: Keväthulluus. Se kyllä alkoi pikkuhiljaa, viime viikon alkupuolella koiran kanssa lenkillä ollessa. Joki alkoi luovuttaa jäitänsä alajokisuulle, pikkuhiljaa alkoi näkyä virtaavassa vedessä isoja lauttoja, sitten vauhti kiihtyi ja nyt on sitten jäänlähtömerkki irronnut ja jokiuoma auki keskustan kohdalta.
Rolle on vallan ihastunut näihin aamulenkkeihin, nyt se kyllä mököttää kun emäntä ässittyi koneen ääreen mutta kohtapa me mennään taas. Nämä vapaapäivien aamut on siis parhautta! Eilen bongattiin lapintiira!

Keväthulluuden yksi piirre on kaappien siivous, mulla se iski tänään klo 9. Tunnissa kävin oman vaatekaappini toisen puoliskon läpi, siivosin rankalla kädellä ne sitku-vaatteet pois, eli ne "tavoitevaatteet", "sitten kun olen laihtunut siihen painoon kun olin 30". Ja höpönlöpön. Sinne ne lähti, roskakatokseen. En ees halua laittaa niitä kierrätykseen tai hyväntekeväisyyteen, yli 10 vuotta vanhoja rytkyjä jotka on vain kulkeneet kaapista toiseen, asunnosta toiseen. Se saa nyt riittää.
Ja kuvitelkaa mikä määrä mustia ulkoiluhousuja, topalla ja ilman: Näitä pöksyjä oli varmaan se 10 paria, jokainen väriltään musta, jokaikinen ulkohousuiksi tarkoitettu. Voi helevata!! Kahet sinne jäi, toiset kesään, toiset talveen.

Sitten bongasin lukuaarteen, tai siis ravinto/ruokavalmennusfoorumin See how you eat http://seehowyoueat.fi

Hommahan sujuu tässä niin helposti että senkun otat kuvan jokaisesta päivän ateriasta ja seuraat sitä minkä verran mitäkin tulee suusta alas tungettua. Se helpottaa omaa ruokavaliosuunnittelua, auttaa siinä rytmityksessä (varsin haastavaa vuorotyöläiselle) ja sitten jahka postiluukusta tupsahtaa 80/20-ruokavaliotyökirja niin homma on aika lailla ready. Tätä boostia tai ehkä vaihtelevuuttakin oon kaipaillu vähän omaan elämään/ruokavalioon, tuntuu että jos homma alkaa menemään tylsäksi niin saattaapi tulla niitä lipsahduksia, niinkö on tullutki. Vedin tässä yhtenä päivänä makeanhimoon puoli purkillista pähkinäsuklaamössöä, voi jumankekka! Oli sitten vähän aikaa oikein kiva olla, mutta se kesti sen hetken. Sitten tuli vattakipu ja ketutus. On se ihminen surkia kun ei ole tahdonvoimaa.

Siitäpä sitten lähti ajatus että se pitää vaan alkaa taas kelaamaan näitä juttuja omassa päässä, tehdä selväksi millon niitä haluja tulee (makeanhimoja siis....) ja mitä tehhä kun se iskee. No eihän se iske kun pitää ruokarytmistä kiinni mutta sanopa se tällä karkkisuklaasipsilimukkahiirelle. Selväähän se että oppaat, ruokavalmentajat ja muut tietäväiset kyllä osaa ne konstit mitä pitää tehdä mutta kun omassa päässä se ajatus suklaapatukasta tai sipsipussista iskee päälle niin siihen pitää tehdä samantien jotakin. Mie ajattelin väkertää sitten vastaisuuden varalle nuita healthy bar:ja, omia patukoita mihin tulee tarpeeksi hyviä ainesosia jos/kun makianhimo iskee päälle. Tai sitten kun se lipsahdus tulee, ei jää tuleen makaamaan. Nousee ylös, sanoo että tulipahan mokattua, oppii siitä ja nokka kohti uusia tuulia. Juu, sanopa se tälle päälle...

Minusta on mahtava seurata niitä alan ammattilaisia jotka jakaa mielellään omia vinkkejä ja reseptejä näistä välipala/herkutteluvaihtoehoista. Yks hyvä mitä seuraan aktiivisesti on Tuula Seilonen https://blogbook.fi/tuulajohanna josta bongasin viimeksi proteiini sitruuna-vadelma juustokakun ohjeen. Namskis!! En minä sillä että minulla olis tässä vaiheessa vielä varaa kovin herkutella, mutta haluan niitä hyviä vaihtoehtoja mitä syödä kun voi sitten hyvällä omalla tunnolla herkutella. Ja on muillekin perheenjäsenille parempi vaihtoehto kuin se herkkupäivän mättökarkkisäkki tai limukka.
Tuo ruokavaliotyökirja on siinäkin sitten avuksi, aika hyvää palautetta on saanut ja tuloksia on tullut, näin luin. Se on kuitenkin loppupelissä taas siitä omasta nupista kiinni mitä tekee ja milloin. Nyt mie keskityn tulevaan lauantaihin, silloin leidit lähtee epävirallistakin epävirallisemmalle naisten kympille, teema-asuineen kaikkineen mutta sekuvain omalla työporukalla tepastelemaan siltojen lenkki tai vastaava. Mennään kyllä mututuntumalla pitkältikin ja paljonki on mahollista että välitankkausetappeja tulee runsaammin... So what, kuhan on hauskaa! (pakollinen kuha-vitsi)

Solis sitten tässä tiivistettynä keväthulluus, laihdutus, työelämän haasteet ja perhe-elämä. Nyt voikin lähtiä ulos lenkille! Tiitterää toukokuun loppua!

Come back mutta ehkä vain hetkeksi

Kohta vuosi vierähtänyt edellisestä postauksesta, siitä nyt teille (harvoille) lukijoille syvät pahoitteluni. Toisaalta, elämään on mahtunut tämän vuoden aikana niin paljon kaikenlaista muuta että eipä ole ehtinyt ajatellakaan kirjoittamista tänne.

Mutta nyt; kevät koittaa jälleen, kohta on Vappu ja minä sain kevätenergisen purkauksen aikaiseksi jonka johdosta nyt sitten istua ässityin jälleen tähän koneen ääreen ja kahvikuppia tyhjentelemään.

Ihana pitkä vapaapäivien jakso alkoi toissapäivänä, vasta vapun kynnyksellä hiippailen takaisin töihin ja siellä vietän koko tulevan viikonlopun. Vapunviettäjäiset siis vähän hillitymmällä meiningillä, noh itte asiassa samalla tavalla niitä on vietetty viimiset 8 vuotta kohta...

No mitäs tässä vuoden aikana on ehtinyt tapahtua, aika paljonhan tuo työ saneleee menemiset ja tulemiset, samoin kuin viime syksynä saapunut uusi perheenjäsen, nyt 9 kk ikäinen Rolle-koira, varsin hurmaava itsepäinen cairn terrieri joka energisyydellään saa kyllä mutruisimmankin suun kääntymään ylöspäin. Meillä on siis ihan oikiasti eletty jälleen vauvavaiheita (yöheräilyt, syöttämiset,  pissattamiset, siivoilut ja ulkoilut, rytmien mukaan). Mutta siitä on selvitty ja nyt tämä pikku karvaturri on siis jo kai ihmisiässä mitattuna nuori mies. Odotetaan kovasti tulevaa kesää, päästään vaelluksille ja metsään koko porukalla.
Viime syksyn vaellus kahden kesken kaatui kirjaimellisesti Rauli-myrskyyn, oltiin menossa tositarkoituksella Korouomaan yöksi vaeltamaan, mutta myrsky tuli ja kaatoi puitakin siihen malliin että istuttiin sitten kotona. Ehkä sitten tänä kesänä mennään jonnekin uudella yrityksellä.

Nyt kun (jos) kevät tulee ja nuo lumet sulaa, kaivan uskollisen Peugeottini taas esille. Tuo pyörä on palvellut minua sen 20 vuotta ja eikä parempaa ole vielä tullut vastaan. Sitä kun vain muistaa huoltaa ja ilmaa pumpata niin johan tuolla pyöräilee  menemään.

Mitään dieettiä ei ole menossa, ylläpidän vaihtelevalla menestyksellä mulle 2 vuotta sitten tehtyä ruokavaliota, syön välissä kuin possuliini ja välissä palaan ruotuun. Viimeksi lähti kurinpitotoimin -11 kg joka sinällään oli taas yksi pieni ihme tässä minun maailmassani. Missään se ei ainakaan omin silmin näy paitsi vaatekoossa ja ehkä hitusen enemmän höllyvissä alleissa mutta siellä olkhot, mie porskutan tällä hyvällä ololla jo pitkälle enkä aio vielä ainakaan kovin stressiä repiä minkään kiristelyn suhteen. Ääni saattaa olla vähän erilainen kyllä kun kesä tulee ja näitä löllyköitä laitetaan kesähepenien sisään.... No aika aikaansa kutakin!

Nyt lenkille koiruuden kans, se raukka kai tylsistyi äsken tuossa sohvatuolilla kun nukahti syvään uneen ja tipahti lattialle. Oli sen näköinen että tästä ei sitten puhuta.
Sonmoro!