Joulun odotusta

Tiptaptiptap

Nyt on sitten kalenterista jo käännetty vuoden viimeinen kuukausi esille, keittiöön on ilmestynyt pojan suklaajoulukalenteri ja ikkunoihin jouluvalot. Tämähän tietää sitä että kohta on joulu, tuo juhlista jaloin. Ja sitä ennen on itsenäisyyspäivä, pikkujouluja parit kappaleet.

Viime perjantaina pistimme ranttaliksi ukkokullan kanssa ja menimme viettämään yhdistyksen pikkujouluja "toispuoljokke". Mie olin valmistautunu niin henkisesti kuin fyysisesti tähän ruokapainotteiseen sesssioon ja olin kyllä iloisesti yllättyny miten mie nautin hyvällä omallatunnolla pöydän antimista. Pari lasillista punkkua kyytipojaksi ja jälkkärit, lähimme sitten kävellen kotiin. Ensin oli tarkotus käydä vielä jossain lasillisella mutta niin me päätettiin mennä suoraan kotiin ja ottaa vielä yömyssyt.

Aamulla kyllä tuntu jotenki "täyeltä" mahassa, mie luulen että mulle iski ruokakrapula. Se voi olla paljonki mahollista kun on syöny aikalailla tarkasti tähän asti että kun sinne pötsiin tunkee sitten muutaki ku broileria ja riisiä kasvisten lisäksi niin saattaahan siinä pakki vähän aikaa ihmetellä. Mutta se meni päivän aikana sulattelulenkillä ohi.

Joulunaikaan kuuluu osana leipominen, yllättäen tässäkin on tullu joku muutos sillä nyt meillä teki piparkakkutalon koristeluineen kaikkineen mies ja poika, mie heiluttelin tahtipuikkoa taustalla. Tai totta puhuen, minulla ei ole koskaan silloin pääsyä keittiöön kun siellä miesväki häärää, mie pysyttelen poissa tieltä ihan tyytyväisenä. Luulempa että mulle jää ainoastaan tehtäväksi perinteinen joulukakku- ja tortut, kinkunki mies paistaa itte.

Treenit kulkee, nyt mie olen lisännyt näitä kotijumppasessioita, tai ite asiassa aamulenkin lisäksi mie olen tehny kotona joko punttitreeniä tai omalla kehonpainolla treeniä. Sen lisäksi joogaan/meditoin, minusta on hyvä pysähtyä välillä, keskittyä hengittelyyn ja oman sielunvärinän kuunteluun (jopa tuli proosallinen vertauskuva). Mutta mulla tämäki toimii, vaihtelu tuo lisää puhtia arkeen ja sitten ne salitreenit ja muut kulkee taas erilailla kun vähän jotain tekee toisella lailla. Mukava oli huomata myös se että kun tässä tällä viikolla kävin lenkillä, päätin laskeskella kaikenlaisia mielenkiintosia juttuja mitä vastaan tuli. Tuli niin hyviä kuin huonojaki asioita vastaan, hyvät selätti loppukäessä ne huonot puolet (ne kännykkään puhuvat autoilijat, -kele!!) ja kotiin tullessa tuli oikiasti hyvä olo, taas.

Tänä aamuna tuli hyvä olo kun luin jälleen Bettinan blogia. Siinä tuli taas niin hyvin esille että ihan oikiasti elämäntapamuutoksessa ei ole kyse vain ruokavaliosta (tai dieetistä), ei vain  laihduttamisesta tai ei vain treenaamisesta. Kyse on pyrkiä olemaan ihminen, jolla on oikia elämänasenne, sallii itelleen nauttia hyvistä asioista ja löytää tasapainon kaikessa mitä tekee.

Minun päässäni tämmönen pieni lamppu syttyy joka ikinen aamu, joka aamu aloitan homman niin sanotusti puhtaalta pöydältä, keskityn siihen oman tasapainosen elämän löytämiseen joka päivä uuestaan ja uuestaan. Toivottavasti niin Joulupukki, mies ja poika ja ympärilläni olevat tärkeät ihmiset tämän huomaavat. Mie voin sanoa että näin loppuvuoden häämöttäessä ja uuen kohta koittaessa mie olen löytäny tasapainon.

Ihanaa ja lämmintä joulunodotusta!

Joulu tuo tullessaan ison ilon,
ja ehkäpä myös muutaman lisäkilon.
Mutta ei nyt huolta asiasta tästä,
vaan nautitaan elämästä!